Viime viikolla tuli vuokraajalta viesti, että Fifi liikkui jotenkin huonosti, eivätkä olleet sitten paljon muuta tehneet kuin kävelleet. Seuraavana päivänä pyöritin poikaa kylmilteen liinassa, että miltä mahtaa näyttää ja etujalkojen liikkeessä oli pientä epäsymmetriaa. Elättelin kuitenkin toiveita, että kyseessä olisi oma vainoharhainen haukansilmäni, joka pakonomaisesti hakee jotain vikaa.
Seuraavana päivänä kävin selässä toteamassa, että valitettavasti ei ollut vainoharhasta kyse. Toinen etujalka otti sellaista töpöaskelta. Hevonen siis käveli normaalisti, eikä varsinaisesti ontunut ravissakaan, mutta ei liike hyvä ollut. Orastavaa v*tutusta helpotti maailman ihanin syyssää ja mahtava talliporukka: istuttiin pihalla auringossa kahvittelemassa pitkät pätkät, Firre siinä mukana hengaillen.
 |
| Tähtisilmä <3 |
Hevosen jalasta ei siis löytynyt mitään turvotusta, lämpöä tai arkuutta. Näytti lähinnä siltä, että koko lapa olisi niin jumissa, ettei liike oikein kulje raajan läpi. Pari päivää menikin sitten hevosta arnikalla marinoiden ja ihan vaan kävellen. Nyt ollaan otettu kaksi päivää pientä ravipätkää irtona kentällä, että voin tarkkailla liikkumista ja puhdas se on. Ei tosiaan letkeä, mutta puhdas.
Tänään olikin hieroja, joka löysi kyllä kireyttä, muttei mitään huutavaa jumia. Ehkä hevonen on liukastunut tai kompuroinut ja nitkauttanut koipensa, tiedä häntä. Nyt hän kuitenkin vaikuttaisi olevan noin päällisin puolin kunnossa, mutta enpä oikein uskalla innostua.
On vaan vähän mieli maassa ja aivosolut mutkalla, että miten tämä voi olla näin vaikeaa? Kesällä valmistauduin jo henkisesti hyvästelemään Firren, jonka puhkuri vaikutti todella pahalta. Nyt kun keuhkot toimii ja haluaisi uskoa olevansa selvillä vesillä, hevonen teloo itseään minkä ehtii, tai joku pahanilmanlintu istuu sen (vai minun, vai molempien?) olkapäällä ja suoltaa kurjuutta.
Jotenkin en jaksa uskoa, että tämä hevonen tulee olemaan kovin pitkäikäinen. Jos sitä ei saada liikutettua säännöllisesti, keuhkojen tila voi huonontua ja samalla vähäinenkin lihasmassa häviää. Ja jos hevoselle ei saada kunnolla lihasta, se ei varmasti pysy ikääntyessään käyttökunnossa.
Mutta eihän tässä auta kun taas huokaista syvään ja vääntää tekohymyä naamalle, kyllä kai se siitä.
Voi ei, paranemisia! <3 Ootteko tulossa Ponikoulun halloweenkisoihin, jos Fifi voi jo paremmin? :)
VastaaPoistaOlisin kyllä halunnut tulla, mutta päivämäärät selvis niin myöhään, että joudun kykkimään töissä koko viikonlopun :(
PoistaHei Eva
VastaaPoistaHuokaus tuli kun luin tekstisi. Vaikkei minulla ole omaa hevosta, ymmärrän hyvin tuskasi, turhautumisesi ja huolesi. Pikkutyttönä ratsastuskoulussa lempihevoseni oli hyvin herkkävatsainen. En muista kuinka montaa kertaa talutin minulle maailman kauneinta ja tärkeintä ruunaa, että hevosen olo edes vähän paranisi. Tietä edestakaisin, edestakaisin. Välillä pysähdyttiin kuulostelemaan hepan oloa. Suuri oli huoli (kauhukertomuksia löytyi tuolloin hevoskirjoista ja -lehdistä), ja suuri oli helpotus kun hevosen mahasta alkoi taas kuulua ääniä ja katsekin kirkastua.
Elämää jo hieman enemmän nähneen hevosen, kuten Firren, kunnossa pitäminen vaatii paljon enemmän kuin nuoremman, vaivoitta selvinneen yksilön. Mielestäni on hyvä, että tarkkailet Firreä "haukansilmin" - havaitset vaivan ajoissa jolloin se on helpompi hoitaa. Toivon kovasti, että Firren vointi ja kunto paranevat nyt harppauksin! Jaksamista! Teippaa tekohymy kasvoille, tutkimusten mukaan se auttaa - aivothan eivät tiedä onko hymy aito vai ei, hassua kyllä.
hengessä mukana ja peukut pystyssä terveisin,
Maarit L.