Pelkkä ötökkämyrkkysuihke ei minun mielestäni toinna paljoakaan, vaikka niitä sittenkin ahkerasti käytän. Kai nekin jotain karkottavat, en uskaltaisi ihan ilmankaan jättää hevosta yöksi ulos.
Nyt olen kuitenkin ottanut uudet aseet käyttöön. Terva- ja pikituotteet ovat monen mielestä parhaita, enkä taaskaan epäile luonnontuotteita ja niiden toimivuutta. Tosin en ole kovin innostunut valelemaan hevosta pikiöljyyn...
Yksi ihan supertuote onkin tämä (ihmisille tarkoitettu) terva-pihkavoide. Tätä olen sivellyt kaikkiin naarmuihin ja ryntäisiin. Yksi Fifin iilmatohoidon purentakohdista oli vähän tihkunut ja houkutellut ilmeisesti paljon öttiäisiä, jotka olivat pureksineet ihon uudemman kerran rikki. Tällä olen saanut kyseisen haaverin hoidettua ja pidettyä itikat uudemman kerran poissa.
Voide on hintavaa, mutta varsin riittoisaa, sitä ei tarvitse läträtä ja kiinteä koostumus tekeekin liikakäytöstä hieman haastavaa. Samalla voi sivellä omiin hyttysenpuremiin parannusta, jos on tarpeen. Suosittelen!
Ovelin ideani oli kaviorasvan uusiokäyttö! Tämä tervarasva toimii nimittäin kavioita paremmin hevosen jalkovälissä. Fifin kaviot kuivuvat näin kesäaikaan, mutta en vakuuttunut tämän rasvan ominaisuuksista, tosin en jaksanutkaan päivittäin pestä ja kuivata ja rasvata pojan koipia. Joku tallilla vapaassa käytössä oleva kavioöljy on tehnyt tehtävänsä kiitettävästi, joten tämä rasva pääsikin sitten toiseen käyttöön.
Olen vallan ronskisti sutinut tervarasvaa hevoseni jalkoväliin, ja kas, ennestään ollut rupi pehmeni ja hävisi aika nopeasti, eikä pojan private partsit ole tulleet syödyksi uudestaan.
Lisäksi sipaisen rasvaa hännänjuureen, kaiken varalta. Fifillä on hieno, tuuhea häntä, ja minua surettaisi kovasti, jos se noiden pirun itikoiden takia tulisi hangattua silpuksi.
Tietysti tämä rasvaaminen aiheuttaa pölyn ja lian kertymistä, mutta pari kertaa viikossa onkin pesun paikka. Hikinen hevonen pitää muutenkin huuhdella, hikihän se vasta ötököitä vetääkin puoleensa. Niinpä pesen ruunan jalkovälin samalla kun huuhdon selän ja öljyän kaviot. Tämä askartelu toimii!
Lisäksi tykkään nyt auringon paahtaessa sipaista Firren nenään vähän "aurinkorasvaa". Pojan turpavärkissä kun on hieman vaaleanpunaista, oletan, että nahka saattaa palaa. Kipeä turpa ei ole kiva juttu. Niinpä elättelen toiveita, että tuo voide ennaltaehkäisee tai ainakin hoitaa palanutta nahkaa.
Lisäksi nyt kun sää vaikuttaa oikeasti pysyvän aurinkoisena, Firbula sai verkkoloimen niskaansa.
Oli kuulkaa aikamoinen operaatio raahata nuo kaksi sankaria laitumelle. Iivari-aasi ei suostunut sitten niin millään kävelemään vierelläni, vaan pakko oli saada kulkea Firren takana. Kahteen otteeseen Fifi yritti maistattaa Iivarilla kaviota, kun aasi änki liian lähelle. Siinähän talutat. Tuo aasi on kyllä mahdollisesti maailman huvittavin eläin! Hän on opettanut minulle miksi aaseista puhutaan jääräpäisinä jukureina, mutta on samalla ehkä hurmaavin olento mitä voi kuvitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti