Kisavalmistelut

Kisoja edeltävä päivä meni tällä kertaa ihanan aurinkoisissa ja rennoissa merkeissä. En lähtenyt nykimään hevosta tarhasta ennen aikojaan, vaan katselin tavarat järjestykseen tulevia koitoksia varten.

Huovat kouluun ja esteille check, suojat esteille harjattu check, letityskamppeet check.
Meidän kouluhuopa on jo parhaat päivänsä nähnyt, ja siinä on pientä värjäymää, joka ei enää pesussa irtoa, mutta se on minulle kovin rakas. Tämä Tattinin huopa on edesmenneen Emppu-hepan kisahuopanakin toiminut ja omistajaltaan lahjaksi saatu. Tunnearvoa siis on.

Niin kivat kun Firren keltaiset arkisuojat ovatkin, en koe niitä kisakentille parhaimmaksi valinnaksi. Niinpä harjasin lampaankarvasuojat pöyheiksi ja näillä mennään. Ruskea korvahuppukin löytyy, joten hyvin matchaa.

Letitykseen ajattelin tällä kertaa satsata ja ommella sykeröt. Kumppareiksi olen kelpuuttanut bilteman varsin edulliset lenksut, jotka kestävät kiitettävän hyvin, ellei jopa paremmin kuin hintavammat verrokkinsa. Neula ja lanka on itseasiassa ihmisten tukkalisäkkeille tarkoitettu, mutta ajavat asiansa. Iso neula ja kunnon karhunlanka ovat hankintalistalla, mikäli kisarupeamia alkaa tulla enemmän kuin ihan satunnaisesti.

Varustukseen kuuluu tietysti myös showshine, näppärä kenkienkiillotustyyny ja persliima, joka pääsee nyt tosissaan käyttöön, kun HeB-radalla ei kevennetä askeltakaan.

Kamat kasassa ja hevonen hommiin. Hujautin Firrelle korvahupun päähän ja vastoin odotuksiani pappa antoi pukea ihan ongelmitta. Ehkä se vappuna epätoivoisesti yrittämäni pahvikruunu oli vaan Firren ylpeydelle liikaa, eikä kyseessä ollutkaan niin vahva periaate korvien kopeloinnista kuin oletin. Hyvä niin. Ja hyvä oli huppukin: poika oli paljon tyynempi, vaikka öttiäisiä riitti!

Verkkasin aika kevyesti molemmat suunnat ja kokeilin sitten mennä molemmat radat kertaalleen läpi. C:n rata meni vähän epävakaisesti, tuli pientä tahtirikkoa ja huonoja teitä, mutta omat mokat. B:n rataa aloin katselemaan vasta edellisenä iltana, kun havahduin kauhulla siihen, että kai sekin pitäisi opetalla etukäteen. Onneksi KN Special on niin simppeli ja jäi hyvin mieleen. Tuo rata sujuikin keskiravia lukuunottamatta hienosti, siirtyminen laukasta käyntiin oli upein mitä olen koskaan millään hevosella ratsastanut! Samanlaista tuskin radalle saadaan, mutta tuon yhden siirtymisen voimalla jaksaa taas puskea :)

Hevonen oli siis taas super, ja käytiin lopuksi vielä käpsimässä pellonreunalenkki. Sitten varusteet ja kengät puhtaaksi, hevosen häntä pesuun ja valmiiksi vähän showshinea pyllyyn (hevosen, ei minun) ja öljyä kavioon. Avot, kaikki kuosissa. Hyvää viikonloppua odottaen.